Kasvupisteen jäätyminen ja tuulikuivuminen

Menneet kaksi viikkoa ovat olleet hyvin lämpimiä ja tuntuu, että kevät tekee tuloaan ryminällä eteläisessä Suomessa. Monin paikoin lumi ja jää peitteet antavat jo periksi. Sulamista tehostamaan levitetyt hiekat ja muut tummemmat aineet nopeuttavat sulamista huomattavasti, kun aurinko antaa jo tehoja mukavasti. Kasvin kannalta eletään kuitenkin hyvin kriittisiä hetkiä, sillä vaaran paikat ei ole vielä ohi vaan oikeastaan pahin on vasta edessä.

Kasvupisteen aktivoitumista ja jäätymisriski on seuraavina viikkoina hyvin oleellinen asia ja pahimmillaan yhdessä yössä voidaan menettää laajoja pinta-aloja peruuttamattomasti.

Kasvupisteen jäätyminen

Lumen ja jään sulaessa tapahtuu usein useita sulamis-jäätymis-syklejä, kun plussakelit ja pakkasyöt seuraavat toisiaan. Päivällä sulamisvesi seisoo, erityisesti alavissa kohdissa, ja saa aikaan kasvupisteen turpoamisen. Kasvupiste imee päivällä itseensä vettä, jonka ympäröivänä kasvi on. Kun kasvupiste on imenyt itseensä vettä ja perästä seuraa pakkasyö on kasvupisteen jäätyminen mahdollista. Vedellä täyttynyt kasvupiste ei sisällä tarpeeksi nestettä väkevöittäviä yhdisteitä, jolloin se on yhtä altis jäätymään kuin kasvin ulkopuolella oleva vesi. Kasvupisteen sisältämän nesteen jäätyessä jääkiteet rikkovat solun rakenteita. Kasvupisteen vaurioituminen tarkoittaa sitä, että kasvi ei enää pysty tuottamaan uusia juuria tai lehtiä. Tämä ilmiö aiheuttaa hyvin suuren osan talvituhoista, jotka laitetaan jään piikkiin, vaikka jäätä olisikin vain yön yli.

Kasvupisteen jäätymistä voi koittaa ehkäistä käsittelemällä lumimassoja ja sulamisvesiä. Kun viheriöitä aurataan tai lingotaan auki, olisi hyvä huomioida alueet, jotka potentiaalisesti voivat ohjata valumavedet viheriölle. Viheriön yläpuolisilta alueilta lumet tulisi pyrkiä siirtämään mahdollisimman kauas tai sivulle Alavat kohdat joihin vesi kertyy, tulisi ottaa erityiseen tarkkailuun. Näiltä alueilta sulamisvesien ja loskan poisto päiväsaikaan helpottaa tilannetta. Mahdollisuuksien mukaan voi vielä yrittää tehdä pintasalaojia, joilla vettä voi ohjata eteenpäin ja pois viheriöltä.

Tutkimusten ja kokemuksen mukaan kylänurmikka ja raiheinä ovat kaikista herkimpiä kasvupisteen jäätymiselle. Tämän ”ominaisuuden” voisi sanoa olevan yhteydessä näiden lajien suureen kasvupotentiaaliin. Nadat ja röllit ovat kuitenkin yhtä lailla riskissä ja kasvin aktiivisuustaso viime viikkoina on ratkaiseva tekijä.

Lähes koko suomessa on melko syvä routa, joka erityisesti nostaa valumavesien määrää pinnassa, kun imeytymistä maaprofiilin läpi ei juurikaan tapahdu. Sama tilanne jatkuu, kunnes routakerrokset ovat sulaneet. Lätäköiden kanssa saa siis olla tarkkana, kunnes yöpakkaset ovat ohi.

Yksi keino yrittää vähentää kasvupisteen jäätymisen riskiä on lingota viheriöiden päälle takaisin lunta. Tällä saadaan aikaiseksi eristävä kerros, jolloin alla oleva vesi ei pääse jäätymään. Toimenpide on työläs ja lumi on jo monin paikoin hyvin raskasta ja jäistä, mutta joissakin paikoissa tämä voi vielä olla mahdollista ja tehtävissä oleva toimenpide. Harsot eivät juurikaan kykene pitämään pakkasta loitolla ja voivat joissain tapauksissa jopa tehostaa pakkasen vaikutusta.

Pitkällä tähtäimellä ongelman riskiä voidaan vähentää suunnittelemalla viheriön kaadot huolellisesti ja estää lätäkköpaikat. Myös syksyllä pintasalaojien teko voi auttaa, mutta näiden onnistumisprosentti vaihtelee hyvin paljon. Alaviin paikkoihin voi myös tehdä pystysalaojia poraamalla syviä reikiä ja näin antaa vedelle mahdollisuuden poistua routakerroksen läpi.

Tuulikuivuminen

Tänä talvena maa on routaantunut syvälle ja maan ominaisuuksista riippuen sulaminen voi ottaa tovin tai toisen. Roudassa oleva maa lisää suuresti tuulikuivumisen riskiä, erityisesti jos tilanteeseen lisätään tuulinen kuiva säätyyppi. Tuulikuivumisessa kasvin nestetasapaino heikkenee dramaattisen nopeasti.

Ilmakehän ollessa kuiva se riistää kasvin lehtien solukosta vettä. Tämä on täysin luonnollinen ilmiö, jossa neste liikkuu kohti korkeampaa gradienttia, eli tässä tapauksessa kasvista ilmakehään. Kasvi ei pysty estämään veden haihtumista, mutta samaan aikaan juuristo ei kykene hankkimaan lisää vettä kasviin sillä maa on edelleen jäässä. Kasvin nestetasapainon heikentyessä monet aineenvaihdunta prosessit lakkaavat ja kasvi kuolee. Tuulikuivumiselle altistuneet alueet menettävät nopeasti värinsä ja alue on usein kummun tai ympäröiviä alueita korkeammalla.

Kasvin haihdutusta voidaan vähentää Wind Protect-tuottella, joka tekee lehden pinnalle kalvon. Kalvo ei estä haihdutusta täysin, mutta auttaa kuitenkin pienentämään menetettyä vettä kriittisellä hetkellä. Toinen tapa suojata kasvia tuulikuivumiselta on harsot. Harsojen alle syntyy mikroilmasto, jossa kosteutta on usein riittävästi estämään ilmiön tapahtumista.